Lampunvalintakone Lamppujen palautuspisteet

kuvabanneri.jpg

Usein kysyttyä

Energiansäästölamput herättävät paljon keskustelua ja niistä liikkuu erilaisia väittämiä. Sivulle on koottu tutkittua tietoa ja vastauksia yleisiin energiansäästölamppuja koskeviin kysymyksiin.

Saat vastauksen näkyviin klikkaamalla ko. kysymystä.

Mikä on energiansäästölamppujen ja hehkulamppujen vastaavuus?

Lamppujen valotehoa ei voi enää vertailla wattien perusteella. Wattimäärä ei kerro lampun valotehosta, vaan ainoastaan sähkönkulutuksesta. Lamppujen valontuotto ilmoitetaan lumen-arvoina (lm). Jotta energiansäästölampun valomäärä olisi sama kuin esimerkiksi 60 watin hehkulampussa, tulisi 11 watin energiansäästölampun lumen-arvon olla noin 700 lm.

Joistain energiansäästölamppupakkauksista löytyy arvio siitä, minkä tehoista hehkulamppua kyseinen energiansäästölamppu valontuotoltaan lähinnä vastaa. Käytännössä ilmoitettu hehkulamppuvastaavuus on vain suuntaa-antava.

Koska energiansäästölämpun valontuotto alenee hieman iän myötä, kannattaa alun perin valita astetta tehokkaampi energiansäästölamppu verrattuna pakkauksessa ilmoitettuun lamppujen vastaavuustaulukon suositukseen. Näin voidaan varmistaa lampun riittävä valaistusteho ja silti saavuttaa merkittävä energiansäästö.

 


Ovatko energiansäästölamput ympäristölle hehkulamppuja haitallisempia niiden sisältämän elohopean takia?

Nykyaikaiset energiansäästölamput sisältävät niiden toiminnalle välttämätöntä elohopeaa noin 0,003 g lamppua kohti. Hehkulampun elohopeapäästöt elinkaaren aikana ovat kuitenkin suuremman sähkönkulutuksen vuoksi suuremmat kuin energiansäästölampun, koska sähköntuotannossa vapautuu elohopeaa.

Jos kaikki Suomen käytössä olevat noin 25 miljoonaa hehkulamppua korvattaisiin 8 000 tuntia kestävillä energiansäästölampuilla, olisi niiden sisältämä elohopeamäärä yhteensä noin 75 kg. Kokonaiskuormitus kaatopaikoilla olisi alle kymmenen kilogrammaa vuodessa siinä tapauksessa, että kuluttajat eivät kierrättäisi lamppuja lainkaan vaan ne päätyisivät kaatopaikoille. Suomen elohopeapäästöjen arvioidaan olevan vuosittain noin 600 kg.

Energian kokonaiskulutus ratkaisee

Hehkulampun valmistaminen kuluttaa noin 0,8 kWh sähköenergiaa, kun taas yhden energiansäästölampun valmistaminen vie noin 4 kWh. Ero on likimain viisinkertainen.

Toisaalta yksi energiansäästölamppu kestää jopa 15 kertaa kauemmin kuin hehkulamppu. Niinpä energiansäästölampun elinaikana kuluvien 15 hehkulampun valmistusenergia on 12 kWh ja energiansäästölampun tuo mainittu 4 kWh.

Kokonaiskulutuksen kannalta oleellisinta on kuitenkin käytön aikana kuluva energia. Esimerkiksi 15 000 käyttötunnin aikana 75 W:n hehkulampun käyttämä energia on 1 125 kWh ja vastaavan valovirran antaman energiansäästölampun 225 kWh.

Hehkulampun tapauksessa valmistusenergian osuus käytön aikana kuluvasta energiasta on siis 0,4 %, energiansäästölampulla osuus on 2 %. Elinkaarenaikaisesta kokonaisenergiankulutuksesta energiansäästölampun hävittämiseen kuluu niin ikään noin 1 %. Toisin sanoen valmistus- ja hävityskustannuksilla on häviävän pieni merkitys elinkaaritarkastelussa.

Käytön aikana kuluva energia muodostaa elinkaaren aikana kuluvasta energiasta valtaosan, hehkulampuilla jopa yli 99 %.

 


Kuluttaako valojen jatkuva sammuttaminen energiansäästölamppuja?

Energiansäästölamppu kannattaa sammuttaa aina, kun tiloissa ei oleskella. Nyrkkisääntönä voidaan suositella lampun sammuttamista aina, kun tilasta poistutaan yli kymmeneksi minuutiksi.

Tällä hetkellä on saatavana kahdella erilaisella sytytystekniikalla varustettuja lamppuja. Niin sanotut kylmäsytytyslamput kestävät noin 5 000–10 000 sytytyskertaa. Lämminsytytyslamput kestävät helposti 100 000 sytytyskertaa, mutta niillä voi olla rajoituksia muun muassa riittävän jäähtymisajan takaamiseksi ennen seuraavaa sytytystä. Eri valmistajilla on jo olemassa nimenomaan tällaiseen käyttöön soveltuvia energiansäästölamppuja, jotka kestävät jopa 500 000 sytytyskertaa ilman rajoituksia.

Kohteisiin, joissa valoja käytetään vain lyhytaikaisesti tai niitä sammutellaan tiuhaan, suositellaan kierrekantaisia halogeenilamppuja tai erityisiä porrasvalokäyttöön tarkoitettuja energiansäästölamppuja.

 


Mikä lamppu kannattaa valita saunaan, varastotiloihin tai porraskäytävään?

Mikäli lamppuja käytetään vain lyhytaikaisesti tai sammutellaan tiuhaan, suositellaan kierrekantaisia halogeenilamppuja tai erityisiä porrasvalokäyttöön tarkoitettuja energiansäästölamppuja. Saunaan paras vaihtoehto on halogeenilamppu.

 


Miksi vikaantunutta energiansäästö- tai ledilamppua ei kannata jättää valaisimeen?

Kun perinteinen hehkulamppu vikaantuu, sen hehkulanka palaa poikki eikä virta enää kulje lampussa. Energiansäästölamput ja ledit tulisi sen sijaan mieltää sähkölaitteiksi, eli vikaantuessaan virta saattaa kulkea laitteissa edelleen.

Vikaantunut energiansäästölamppu tai ledilamppu tulee poistaa valaisimesta heti vikaannuttuaan ja mahdollisimman pian korvata uudella lampulla, jottei avonaista lampunpidintä päästä vahingossa koskettelemaan.

Joissain tapauksissa energiansäästölamppu on vikaantuessaan ja valaisimeen jätettynä savunnut tai sen muovi tummunut. Yhtään tapausta, jossa energiansäästölamppu olisi syttynyt palamaan, ei toistaiseksi ole tullut viranomaisten tietoon.

 


Mistä energiansäästölamppujen hintaerot johtuvat?

Energiansäästölamppujen hinnat vaihtelevat melko paljon. Hintaeroihin vaikuttavat useat lamppujen ominaisuuksiin liittyvät seikat. Kalliimpien lamppujen paloaika on usein huomattavasti pidempi. Paloajat voivat vaihdella 6 000 tunnista 20 000 tuntiin.

Valittaessa energiansäästölamppuja ulkokäyttöön on hyvä varmistaa, että hankittava lamppu soveltuu käytettäväksi matalissa lämpötiloissa. Parhaissa lampuissa taataan syttyvyys aina -30 asteeseen saakka.

Myös himmennyskäyttöön on omat erikoismallinsa. Sopivuus himmennyskäyttöön on merkitty pakkauksiin.

Tutustu myös: Kuluttajavirasto, Energiasaastolamppujen hintavertailu (pdf-tiedosto 741 KB)

 


Miten toimia energiansäästölampun rikkoutuessa?

Energiansäästölamput sisältävät pieniä määriä elohopeaa, joten lampun rikkoutuessa kannattaa noudattaa varovaisuutta. Lampun rikkoutumisella tarkoitetaan tässä yhteydessä lampun lasin fyysistä rikkoutumista, ei lampun palamista loppuun.

Kun lamppu sytytetään, elohopea höyrystyy ja täyttää lampun höyryllä. Kun lamppu kylmenee sammuttamisen jälkeen, elohopea palaa pisaroiksi tai kiinteämpään muotoon lasin sisäpinnalle.

Yksittäisen kylmän lampun rikkoutuminen ei aiheuta terveyshaittaa. Kun kylmä lamppu särkyy, elohopea säilyy lasin pintaan tarttuneina pisaroina, amalgaamina tai elohopea/rautakerroksena lasipalasissa, mutta ei leviä huoneeseen elohopeahöyrynä.

Suosi umpinaisia valaisimia esimerkiksi lastenhuoneissa

Kuuman lampun rikkoontuessa myrkyllistä elohopeahöyryä vapautuu huoneilmaan. Vakavampi terveyshaitta aiheutuu kuitenkin vasta jatkuvammasta altistumisesta elohopeahöyrylle. Kuuman lampun rikkoutumisen ehkäisemiseksi on kuitenkin järkevää käyttää umpinaisia valaisimia sellaisissa käyttötiloissa, joissa lampun rikkoutuminen on todennäköisempää, esimerkiksi lasten huoneissa. Ehjästä lampusta ei pääse elohopeaa huoneilmaan.

Toimi näin kylmän lampun rikkoutuessa:

Kerää lasinsirut ja muut osat esimerkiksi jäykällä paperilla tai pahvilla ja laita jätteet kannelliseen lasi- tai muovipurkkiin. Pyyhi sen jälkeen lattia pienellä märällä rätillä. Laita myös rätti purkkiin, sulje purkki ja merkitse kirjoittamalla purkkiin esimerkiksi ”voi sisältää energiansäästölampusta peräisin olevaa elohopeaa”. Vie purkki ongelmajätteen keräyspisteeseen. Älä käytä pölynimuria. Pölynimuri voi levittää elohopeapölyä ja elohopeapisarat voivat jopa höyrystyä. Näin elohopea siirtyy hengitysilmaan. Keskuspölynimuria voi käyttää, koska siitä poistoilma menee ulos. Jos keskuspölynimuria käytetään, pitää säiliö tyhjentää ja viedä ongelmajätekeräykseen.

Pisaramuodossa, amalgaamina tai elohopea/rauta-yhdisteenä elohopea ei imeydy merkittävässä määrin ihon läpi. Käsien kautta suuhun joutuva elohopea imeytyy vain hieman, ja terveysriski on pieni. Käsien pesu on suositeltavaa.

Toimi näin lämpimän lampun rikkoutuessa:

Päällä olevan, kuuman lampun rikkoutuessa myrkyllistä elohopeahöyryä vapautuu pieniä määriä huoneilmaan. Sulje ovet huoneeseen jossa lamppu on mennyt rikki. Tuuleta huone esimerkiksi avaamalla ikkuna ja poistu huoneesta. Eurooppalainen lamppualan järjestö (ELC) suosittelee, että huonetta tuuletetaan 20-30 minuuttia. Kun lampun rikkoutuneet osat ovat viilentyneet voit toimia samalla tavalla kuin kylmän lampun rikkouduttua.

 


Säästävätkö energiansäästölamput mitään, jos lämmitysmuotona on suora sähkölämmitys?

Energiansäästölampuilla syntyy säästöä, vaikka rakennuksen lämmitystapana on hyvin säädetty ja suunniteltu suorasähkölämmitys. Tällöin hehkulamppujen hukkalämmöstä voidaan hyödyntää noin 70%.

Lamppujen käyttöön lämmityskäytössä yleisesti liittyy sama ongelma kuin esimerkiksi pesukoneiden, pakastinten ja jääkaappien. Niiden sijainti ja ohjaus eivät useinkaan ole järkeviä lämmitystarpeita ajatellen. Lämmityskauden ulkopuolella lamppujen hukkatehot pahimmassa tapauksessa jäähdytetään ulos asunnoista, mikä edelleen lisää energiankulutusta ja heikentää hehkulampun energiatehokkuutta energiansäästölamppuun verrattuna.

Jos suoran sähkölämmityksen ohessa lämmittimenä käytetään ilmalämpöpumpua, muuttuu hehkulamppu ”lämmittimenä” suhteessa vieläkin epäedullisemmaksi lämmitysmuodoksi. Muut lämmitysmuodot eivät reagointinopeudestaan johtuen pysty säätymään yhtä hyvin ja lamppujen häviöiden hyödyntäminen jää vähäisemmäksi.

Lisätietoa euromääräisistä säästöistä: Säästöä euroissa

 


Vaikuttavatko energiansäästölamput verkkosähköön?

Erilaisten kodin elektroniikkalaitteiden ja loistelamppujen aiheuttamista verkkohäiriöistä (yliaalloista) on puhuttu jo pitkään. Yksittäisen laitteen tuottamat häiriöt ovat merkityksettömiä, mutta asiaan on syytä kiinnittää huomiota laitteiden yleistyessä.

Pistorasian jännite on niin sanottua sinimuotoista eli se vaihtelee nollan ja huippuarvonsa välillä luonnollisesti. Kun pistorasiaan kytketään laite, se ottaa verkosta virtaa, jonka muoto hakeutuu luonnostaan samanmuotoiseksi kuin jännitteellä eli sekin vaihtelee nollan ja huippuarvonsa välillä.

Häiriöitä sähköverkkoon aiheuttavat esimerkiksi harmoniset  yliaallot,  joita syntyy silloin, kun sähkölaiteessa on virranrajoitin (esimerkiksi energiansäästölamput) tai tasasuuntaaja. Esimerkiksi laturit, elektroniikkalaitteet ja loistelamput ottavat virtaa epälineaarisesti eli ne pyrkivät muuttamaan virran muotoa. Tällöin luonnolliseen siniaaltoon syntyy säröjä ja "kulmikkuutta". Mitä kulmikkaampaa ja epätasaisempaa laitteen ottama virta on, sitä enemmän syntyy yliaaltoja. Myös himmennin, joka rajoittaa virran kulkua hehkulampuissa, synnyttää verkkoon yliaaltoja.

Pistorasiasähkön laadulle on olemassa standardit, jotka määrittelevät kuinka paljon esim. jännitetaso saa vaihdella ja kuinka paljon siinä saa olla häiriöitä. Mikäli yliaaltoja ja häiriöitä on liikaa, se voi aiheuttaa toimintahäiriöitä herkissä elektronisissa laitteissa. Siksi asiaan on kiinnitetty huomiota ja annettu määräyksiä laitteiden verkkoon tuottamien häiriöiden määrälle.

EMC-direktiivi (EMC, electromagnetic compatibility, sähkömagneettinen yhteensopivuus) ja siihen liittyvät standardit määrittelevät rajat laitteiden tuottamille häiriöille. Teknisesti häiriöt on mahdollista poistaa lisäämällä joko laitteisiin tai sähköverkkoon suodatin. Toistaiseksi ei ole tullut tietoon, että energiansäästölamppujen yleistyminen olisi aiheuttanut ongelmia verkkoyhtiöille Euroopassa.

 


Lamppujen loisteho

Laitteet, joiden toiminta perustuu sähkövastukseen esimerkiksi lämmityspatteri, kahvinkeitin ja hehkulamppu, kuluttavat ainoastaan pätötehoa (W). Jos sähkölaitteeseen liittyy magneettikenttiä (esim. moottoreissa) tai laitteessa on sähköpurkaus (esim. loistelamput), ne kuluttavat myös loistehoa.

Loisteho on sähkötekniikassa käytettävä laskennallinen suure, joka ei ole varsinaista hyötyenergiaa. Se ei tee työtä: siitä ei synny valoa, sillä ei hella lämpene eikä sen tuottaminen kuluta voimalaitoksella polttoainetta. Loisteho voidaan tuottaa kondensaattoreilla sähköverkossa. Kompensoinnin toteutus eli kondensaattorien asennus mahdollisimman lähelle kulutuspistettä pienentää verkon kuormitusta ja häviöenergiaa ja on siksi suositeltavaa.

Kun hehkulamppu korvataan kompensoimattomalla pienoisloistelampulla, verkon virta eli kuormitus säilyy suuruusluokaltaan entisenä. Hehkulampun korvaaminen säästää voimalaitoksella polttoainetta, mutta edellyttää loistehon tuottamista eli kompensointia sähköverkossa. Toimisto- ja liikerakennuksissa sekä teollisuudessa loistehon kompensointi on ollut arkipäivää jo pitkään. Näissä kompensointi on toteutettu loiste- ja purkauslamppuvalaisimissa, moottoreissa ja pääkeskuksilla automatiikkakondensaattorein.

 


Energiansäästölamppupakkauksessa sanotaan lampun vastaavan valoteholtaan 60 wattista hehkulamppua. Voinko käyttää uutta energiansäästölamppua valaisimessani, kun siinä saa käyttää enintään 40 wattista lamppua?

Valaisimiin on merkitty valaisimessa käytettävän lampun maksimi sähköteho (W), eli kuinka suuritehoista lamppua valaisimessa saa käyttää. Lamppupakkauksiin merkityllä energiansäästölamppujen ja hehkulamppujen vastaavuudella tarkoitetaan valon määrän vastaavuutta, ei lampun sähkötehon vastaavuutta. Energiansäästölamppujen sähkötehot ovat huomattavasti hehkulamppuja pienempiä.

60-wattista hehkulamppua valoteholtaan vastaavien energiansäästölamppujen sähköteho on yleensä vain  11-15 wattia. Pienemmällä teholla saadaan siis enemmän valoa.

Jos valaisimeen saa laittaa enintään esimerkiksi 40 watin hehkulampun, voi valaisimeen vaihtaa vaikka 15 watin energiansäästölampun, jonka tuottama valon määrä on merkittävästi suurempi kuin 40 watin hehkulampussa. Jos epäröit, voiko uutta lamppua laittaa valaisimeen, tarkista lampusta tai pakkauksesta lampun sähköteho (W), joka siis ei saa ylittää valaisimessa ilmoitettua maksimitehoa.

Motiva Oy

Motiva Oy • PL 489, 00101 HELSINKI • Puhelin 09 6122 5000 • Faksi 09 6122 5199 • Copyright Motiva Oy